maanantai 31. tammikuuta 2011

Ihme hifistelyä?

Kun nyt on taipumuksista lähdetty puhumaan, niin jatketaan sillä tiellä. Luulen, että minulla on hienoista taipumusta hifistelyyn. Siis mikäli hifistelyllä tarkoitetaan sitä, miten urbaani sanakirja sanan selventää: Optimoida tai varustaa jokin systeemi tai laite yli reaalisen tarpeen, yleensä aikaa tai rahaa tarpeettomasti kuluttaen.

Tämä ilmenee esimerkiksi teen valmistuksessa. Olen oppinut juomaan teetä sekä kahvia vasta aikuisiällä. Kahvia juon aina aamuisin sekä joskus päivällä. Kahvi on hyvää, mutta tee on ihan eri juttu. Minulla on teekausia. Turha kai mainita, että juuri meneillään? Tee ja teen valmistus on esteettistä ja jotenkin muka ylevämpää. Teelaatuja on lukemattomia. Aloin pitää teestä vasta, kun löysin niitä laatuja lapsuuden keltaisen pussiteen sijaan.

Teen hauduttimeni on nerokas keksintö. Teen teeni aina sillä. Paitsi se hehkuttamani Rooibos (joka siis ei olekaan teetä) on pienijakoista ja karkaa teen joukkoon, jolloin kaadettaessa on käytettävä siivilää. Kaikkien teen ystävien pitäisi hankkia tuo "teekannu".
Teeni asuvat näissä Pentikin purkeissa. Purkkeja tosin on vain kolme, joten osa laaduista on pusseissaan kaapissa.

Kuvanelikon alimpana on kuva siitä, miten tiedän mitä teetä missäkin purkissa on. Kannen sisäpuolelle on teipattu pussin etiketti.
Suosikkejani ovat valkoiset teet ja vihreän sekä valkoisen sekoitukset. Ylimpänä on Forsmanin Keisarin Helmi teepallukoita. Tee on maustettu inkiväärillä ja sitruunaruoholla.
Keskellä myös Forsmanin Rooibos Aavikkokerma punapensasteetä.

Forsmanin teet ovat ruokakauppojen parhaimmistoa. Mutta sitten se hifistelyosasto!
Sain kerran päähäni, että minun on päästävä Thehuone-kauppaan Helsingin Eerikin kadulle. Minulla oli navigaattori käsilaukussa, koska en osaa liikkua hyvin Helsingissä. Kävelyasetuksilla oleva laite neuvoi minut hyisessä säässä perille ihmeelliseen, tuoksuvaan puotiin. Vierailu ei jäänyt viimeiseksi. Tee alimpana on sieltä ostettua Garden Whitea. Suosittelen kauppaa lämpimästi kaikille.
Teeasioiden kanssa voisi viitsiessään puljata yhtä paljon kuin viinin harrastajat hifistelevät viinien kanssa. Joku raja, mutta silti tee pitää juoda vain tietyistä kupeista. Tällä hetkellä noista joistakin. Haluaisin ne Marimekon siirtolapuutarha-kupit. Vaikken tarvi, mutta hifistelläkseni. Marimekolla on myös hurjan hieno teepannu.
Oikean puoleiseen kuppiin kuuluvat myös ihanat aamiaslautaset ja pannu. Menenkin nyt valmistamaan teetä, mutta

ihan NÄIN pitkälle en aio mennä. Hifistelyn ja hörhöilyn raja on häilyvä.

8 kommenttia:

pioni kirjoitti...

Kun joskus, ehkä jo kevään puutarhamessujen aikaan, käyn Helsingissä, taidan etsiä tuon kaupan ja hurahtaa lisää:)

Tällä hetkellä mun ykkössijalla kyllä Rooibos, mutta valkoinen ja vihreä tee tulevat kyllä hyvänä kakkosena.

Saila kirjoitti...

Kuppejä pitää olla monta ja kaikki kauniita, niin että senkin päättämisestä, mistä juo, voi tehdä ohjelmanumeron :-)
Aivan ihana teekannu ja vati alimmassa kuvassa. Ja kiitos puotivinkistä.
Minä en ole hifistelijä, vaan teen teeni siskolta saadussa hänen englantilaisen ystävänsä antamassa teekannussa, josta siskoni ei pitänyt silloin 20 vuotta sitten kun sen minulle antoi. Se on hyvin pinttynyt, eli mitä parhaimmassa haudutuskunnossa. Mutta haudutankin siinä ihan kaikki, siis pussiteet ja rooibokset ja kaik, muu ei käy!

onnenpäivänen kirjoitti...

Voi jestas! Mie pidin tästä ihan valtavasti! Että maailmassa on muitakin meitä! Jes! Tee rocks! Ja tuo alin pannu. Wou, jalat meni heikoiksi.

laura kirjoitti...

Siivosin kerran kesätöikseni erästä leirikeskusta. siellä oli leirillä vietnamilaisia maahanmuuttajia.Eräs vanhempi herrasmies, joka osasi puhua ruotsia, halusi tarjota minulle teetä. Minulla oli liukuva työaika, joten otin teekutsun vastaan. Mies oli hauduttanut vihreää teetä 3 tuntia. hän kaatoi meille kuppeihin tuota vihreää, kuumaa juomaa, joka oli yhtä vihreää kuin koivun lehdet alkukesällä. Joimme hiljakseen teetä ja puhuimme ruotsia, meille molemmille vierasta kieltä, ja tunsin saaneeni aidon kokemuksen itämasesta teeseremoniasta.. :)
Tee oli todella vahvaa ja lähes kitkerää, mutta hetken tunnelma korvasi makukokemuksen..
Kiitos kun palautit mieleeni tuon muiston kymmenen vuoden takaa1

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa käydä myös Fredrikinkatu 55:sa, hieno englantilaistyylinen teekauppa The Ounce, uskomattoman ystävällinen omistajarouva ja mahtavat valikoimat!
terveisin
outi

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä olen kahvi-ihminen, mutta ymmärrän hifistelyn teen yhteydessä. Tee on minustakin jotenkin ylevämpi juoma ja sen tekeminen parhaimmillaan taidetta.

Kiitos muuten théhuone-vinkistä. Ehkä aloitan tee-elämäni sieltä.

Irene kirjoitti...

Mistä tahansa voi tehdä taidetta ja mistä tahansa voi tehdä myös tiedettä!
Japanilaiset hotkivat ruokansa tosi nopeasti, mutta teeseremoniaan voi mennä parikin tuntia.
Teen valmistaminen on joka tapauksessa jotenkin mutkikkaampaa kuin kahvin. Ehkä siihen siksi on helpompi liittää kaikkia meditatiivisia tai esteettisiä juttuja mukaan. Sen myötä siitä nauttimisesta tuleekin sitten nautinnollisempaa kuin kahvinjuonnista.

Lumipyry kirjoitti...

Teetä, aamulla, päivällä, illalla. Mieluisin on Darjeeling, myös Earl Greysta tykkään paljon. Thehuoneen Lady Grey on erinomaista :) Teekannuja on kaksi, joista englannista heräteostoksena ostettu pirteä Lontoo-aiheinen on suosikkini. Teen keitto on mukava pieni rauhoittava rituaali. Jos vielä sen kanssa on herkullista porkkanakakkua, niin täydellistä ;)