sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Pakkohiljaisuudessa

Talvi on visuaalisesti ehkä parhaimmillaan. Monena iltana taivaanranta on hehkunut punaista ja kultaa, luminen maisema taas on tiettynä hetkenä ihmeellisen sininen.
Lumikuormaa rasittaa metsää. Voin vain arvailla miten vaikeaa eläinten on liikkua paksussa hangessa. Puut eivät jaksa ja kaatuilevat. Harmillisen usen myös sähkölinjoille. Meillä on sähköt katkolla jatkuvasti. Päivisin se menettelee, mutta iltaisin ollaan oltu pimeydessä melko avuttomia. Mitään ei nää tehdä. Olen ottanut kynttilänvalokuvia.
Eilen viideohjelmat keskeytyivät, tehtiin takkaan tulet ja oltiin kynttilän valossa. Kun ei antanut ärsyynnyksen vallata, niin sehän jopa menetteli.

Tänään sähkökatkot ovat olleet lyhyitä räpsähdyksiä. Harvoin on niin hiljaista. Kuulee vain miten talo huokailee tuulen kourissa ja koira kääntää kylkeä huokaisten.

Viimeksi mainitsemani Rooibos on älyttömän hyvää. Olen juonut sitä pari suurta kupillista joka päivä.
Toinen uusi tykkäyskohde on nämä Ultima Thule lasit (ja koko lasisto). Nuorempana en pitänyt niistä, ne olivat jotenkin liian lapsuusnostalgisia. Nyt se on muuttunut hyväksi asiaksi.
Lasit säihkyvät hienosti valoa ja ovat ihanan painavia kädessä. Ihankuin tekisi vähän mieli niitä jalallisiakin.

5 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Ultima Thule tuntui tosiaan joskus aiemmin niin vanhanaikaiselta... ja nyt se on vuorostaan todella makeeta. Upeaa designia, ja noita pinnan kohoumia tekee mieli tunnustella. Ystäväni keräilee sarjaa siis, en minä. Erikoisia ja kauniita!
Voi teitä, tuo talon ja koiran huokailun voi ihan kuulla korvissaan. Pakkohan se on sopeutua. Onneksi katkoksenne eivät ilmeisesti ole olleet niin pitkiä, että mikään olisi ehtinyt jäätyä ja haljeta.

Aila kirjoitti...

Lumikuormat tosiaan rasittavat puustoa. Meillä koira on aivan levoton öisin kun kuulee tietenkin oksien rasahtelun ympäristössä ja tieltäkin on siirretty joka päivä tosi isoja murtuneita oksia sivuun. Samat aatokset Ultima Thulen suhteen... Kaappien kätköistä käyttötavaraksi :)
Lisääntyvää valoa ja kevätmietteitä Villiin, lumiseen pihaan !

Tiina kirjoitti...

Sähkökatkoistakin saa tunnelmallisia ja romanttisia, kun suhtautuu oikein :) Kauniita kynttilänvalossa -kuvia :) Toivottavasti ette kuitenkaan joudu pitkään kärsimään sähköttömyydestä.

Henrietta kirjoitti...

Kai teillä on takka että pysytte lämpinä ja talo kans!?

Heli kirjoitti...

Mulla on tuohon Ultima Thuleen jotenkin kahdenlainen fiilis; ne on tuttuja lapsuudesta enkä mitenkään erityisesti tykänny/tykkää, mutta sitten taas meidän yhdellä lapsella on sen sarjan kulho omana kastemaljana (lapsuudenkodistani saatu siis) ja siinä mielessä se on kyllä tunnepitoinen juttu..

Täällä meillä on myös pikkuisen sähköt pätkiny, mutta vaan pikkuisen.