lauantai 9. heinäkuuta 2011

Kukkien keskellä


Olen viettänyt taas totaalisen uurastuksen täyteistä puutarhapäivää. En edes ehtinyt hetekassa makoilemaan. Näkymät puutarhassa ovat hempeitä. Valkoista, vaalean violettia ja vaaleanpunaista.



Massiivisen kitkennän tuloksena näkymät kelpaavat omallekin silmälle. Kitkentä on addiktoivaa puuhaa.



Jopa tänään se sujui, vaikka ilma oli pakahduttava, hiki valui silmiin, kasvit pistelivät ja ötökät vainosivat.



Mutta  voi, miten ihanaa on istua rapulla ja katsella selkiytynyttä  näkymää. Puutarhassa alkaa jo olemaan salaisempaa tuntua. Niin, että kaikki ei näy yhdellä vilkaisulla, vaan joutuu kulkemaan eteenpäin ja katsomaan mitä puun tai mutkan takaa paljastuu.



Olen ehdottomasti perennaihmisiä. Yksivuotiset ovat pikkuhiljaa myös alkaneet kiinnostaa, mutta puut ja pensaat ovat sivuseikka. Pitää olla kukkia! Kukkien seassa jaksaa työskennellä vaikka millaisissa olosuhteissa. Joskus sataa. Tänään paistoi.



Hempeän sävyiset kukat heilahtelivat vienossa tuulessa. Tuuli tuskin vilvoitti kitkijää, mutta perennat nauttivat sadettimen jatkuvasta pyörityksestä. Tein niin, että kitkettyäni sadettimen alan verran siirsin alueelle aina kastelun. Annoin sadettimen olla paikallaan kauan ja toivon runsaan kastelun helpottavan helteen vaivaamia kasviparkoja.


Unta ei tarvitse odotella.


Huomenna meillä on jännittävä retkipäivä lapsen kanssa kahdestaan. Tällä kertaa emme puutarhaile vaan teemme jotain ihan muuta. (Eikä se kitkentä vielä lopussa ole. Olisikohan nyt 2/3 istutusalueista putsattu. Jatkan taas, kun inspiraatio iskee päälle.)

3 kommenttia:

jori kirjoitti...

Voi jummi jammi miten sulla on upeaa. Tänään meilläkin oli huippujuttu kun nuorimmaisen kanssa hiippailtiin pottugeeriin napsimaan herneitä ja yht äkkiä nuorimmaisen ääni kantautui jostain jättilästillien, luumupuiden ja ritarinkannusten takaa - hei mihin sä katosit =) Kärhökujanteesi näyttää kutkuttavalta samoin nuo ihanaisten vaaleanpunapalleroisten takaa avautuvat pikkuotokset. Huoh. Mitenkäs savihommat? Meillä iski niin hillitön savihimo myös, että voipi olla, että joudutaan suorastaan hakemaan kans. Meillä kun on avaimet uuniinkin ;)

Sanni kirjoitti...

Kiitos Jori! Katosit pottuugeriin, mahtavaa! :) Muutama savijuttu on kuivumassa. Päässä on vaikka mitä, mutta pitää taas totutella savitöihin, että tulevat ajatukset käsien kautta ulos. Tein semmoisia kukkia pyöreäpohjaisten lautasten sisään. Siis se lautanen on tukena. Uloimmat isot terälehtiläpyskät makaavat siis lautasen seinämää vasten ja pienemmät pysyvät pystyssa ja liepukalla tai miten vaan itsestään. Keskelle pieniä putkuloita heteiksi. Ne on aika kivoja. Mun pitää hieman jäljittää polttouunia. Aikanaan taideseuralla oli täällä uuni ja siellä poltin joskus 10 v. sitten. Eiköhän tuo uuni jotain löydy. Kun ois paljon rahaa, niin ostasin oman. Hakekaa ihmeessä savea. Tehdään savipostauksia :)

Inkivääri kirjoitti...

Ihanan rehevää!