keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Tädin kanssa maailmalla...

...on Graham Greenen loistava romaani, eikä se liity tähän postaukseen mitenkään. Romaanin nimi tuli vain mieleeni, kun puutarhamatkailin tänään Mikkelissä oikein kahden tädin seurassa.


*


Ensimmäinen kohteemme oli Anjanpuisto. Puistossa tapasimme Anjan ja ihastelimme valtavaa puupuistoaluetta kahden järven välissä.



Anja on istuttanut puistoon uskomattoman määrän puita, joista osa oli todella vanhoja ja kauniita. Puut ovat kasvaneet väljässä puistossa sen muotoiseksi, mikä on niille luontaista ja vanhat tammet olivat valtavan kauniita. Surukuuset (Picea abies) olivat vaikuttavan näköisiä ryhmänä.



Terijoen salavat (Salix fragilis) alueen lukuisien lampien rannoilla tekivät näkymistä ihastuttavia. Haluaisin Terijoen salavan meillekin. Sille pitäisi vaan löytää paikka, missä se saa kasvaa pulleaksi ja suureksi.



Puistossa kanit elävät vapaina ja niitä näki siellä täällä.



Minuun sekä lapseen taisivat vaikuttaa eniten erilaiset linnut. Kanalahaaveni vahvistuivat entisestään. Ja voi! Hanhet olisivat niin mahtavia!



 

*


Seuraavaksi ajelimme Kenkäveroon. Siellä on vaikka mitä nähtävää ja koko alue on viehättävä.



Näytepuutarhassa silmäni lepäsi. Kasvit oli hienosti merkitty nimikyltein.



Vanha pappila on kaunis kuin satukirjasta ja perinneperennat hehkuivat.





 



Otin kuvia kasveista, jotka haluaisin itsellenikin. Keltainen alakuvassa on Keltakatkero (Gentiana lutea). Lisäksi löytyivät mm. Rohtokuntio (Gratiola officinalis), Iltahelokki (Oenothera biennis), Silkkiyrtti (Asclepias incarnata) ja Tuoksuruuta (Ruta graveolens). Vielä kun keksisi, mistä niitä saisi?



*


Lopuksi poikkesimme vielä Mikkelin puistossa. Alueella on hienoja malliviljelmiä ja paljon puutarhan rakenteita, pergoloita ja käytäviä, joissa on erilaisia pintamateriaaleja. Katsomista oli runsaasti, myös modernimpaa ja pelkistetympää puutarhasuunnittelua.




 


Osan seurueesta jäätyä autoon, emme Täti-Vihreän kanssa paneutuneet niin huolella istutuksiin, kuin olisi ollut ehkä suotavaa. Pitänee palata ensi kesänä. Puistossa on myös kahvila ja taimimyymälä.


Olen positiivisesti yllättynyt Mikkelin lähialueen puutarhakohdetarjonnasta. Meiltä jäi käymättä vielä Tertin kartanossa, sillä sen puutarhaan taitaa päästä vain sunnuntaisin.


*


Omassa puutarhassanikin tapahtuu. Olen pitänyt työleriä ja alapiha on nyt kitketty, istutusalueet sadetettu läpimäriksi, muutama uusi taimi istutettu, ruoho ajettu, trimmeröity ja puunattu ja uuvutettu puutarhuria oikein urakalla. Alapihan paraatikuntoon saattamisessa meni kolme päivää, joten yläpihassa menee kuusi. Täti-Vihreä sisäänajoi uuden vikatteeni ja nyt tarvittaisiin lisää pitkää heinää. Meidän pikkuniitystä tuli vain puolikas heinäseipäällinen, Miniheinämörkö, kuten lapsi sanoi.

4 kommenttia:

Cheri kirjoitti...

Hyvä vinkki, taidankin tehdä lomani lopulla retken Mikkeliin. Upeita puutarhoja ja miljöitä.

Sanni kirjoitti...

Kannattaa ehdottomasti mennä. Ja jos menee sunnuntaina, niin siellä Tertissä on puutarhakierros klo 14.

jori kirjoitti...

Hei - aivan mahtikierros. Iltahelokkia saat Westersistä ja se muuten on peijooni kylväytymään itse minne haluaa, mutta perin ihastuttava siitä huolimatta. Tahtoo heti paraatipihasta postauksen ja heinäseipäästä myös =) Meilläkin ajettiin tänään heinää, mutta taitavat paalata, voi kumpa lapottaisivatkin. Tuo puupuistoidea kuulostaisi houkuttelevalta. Tertin kartanon puutarha on kyllä kanssa aivan jumalallinen.

santra kirjoitti...

Salamatkustin täällä minäkin näiden kuvien myötä mukana. ;) Tuon surukuusen haluaisin omalle pihalle, kukista puhumattakaan.