Pienenä tyttönä minä halusin tulla emännäksi, maatalon emännäksi, joka lypsää lehmiä omassa navetassaan. Nyt lapseni rakastaa kaikkea maatalouteen liittyvää ja aikoo tulla maanviljelijäksi. Hän nuuhkailee navetanhajuisia vaatteitaan eikä olisi halunnut mennä edes suihkuun, koska tuoksuu niin ihanalle!
Onneksemme saamme vierailla ihmeellisen hienossa navetassa. Tänään sain viedä mukanani lauman sukulaisnaisiakin. Viihtyisin ihmettelemässä varmasti koko päivän. Lypsyrobotti on ihmeellinen laite ja lehmät kerrassaan viehättäviä tyyppejä. Nuori lehmä-rouva Epeli hämmästytti minut saamalla jonkinlaisen leikkimishepulin rapsuttelu ja kuvaustouhuistamme. Epelillä oli hieno kihara otsatukka ja vauhdikas ote lehmänelämään.
Vasikat ovat niin suloisia, ettei voi uskoakaan. Nämä neidot olisin voinut tuoda vaikka kotiin. Ylemmässä kuvassa Imelda, vaaleampi ujo kaunotar on Ihanne.
Olen ihan myyty!
8 kommenttia:
Kyllä on kauniita lehmiä! Noin söpöisiä ja siistejä tyypejä ottaisi kyllä vaikka kotiin. Mä en ole koskaan käynyt uudenaikaisessa navetassa, se olisi kyllä kiinnostava kokemus!
Voi, tiedän tuon tunteen, vaikka en ole uneksinut maatalon emannuudesta (se on ollut kulkurin rooli!).
Mutta naapurissa on suurnavetta, jossa kuitenkin nimillä hoidetaan lehmiä. Olen saanut myös siellä vierailla ja ihastella noita silmiä ja sitä lämmintä energiaa heissä. Minua ihastuttivat nuoret kiharatukkaiset sonnit.
Suloisia ovat - ei ihme, että olet ihan myyty!
Nykyajan vasikoilla on valtavat keltaiset korvikset. Mutta ilmeet ovat entiset. Minäkään en ole noissa moderneissa navetoissa vieraillut. Kokemukset ovat omasta lapsuudesta, jolloin tuli lypsykone ja se oli upea peli.
Minäkin muistan, kuinka istuin lapsena lypsyjakkaralla katsomassa, kun mummoni Rauha lypsi. Maito kulki hienosti läpinäkyvissä putkissa tankkiin ja padan alla karjakeittiössä paloi tuli. Isompana sain sekoittaa juomajauhetta vasikoille. Muistan vieläkin, mille se tuoksui ja tuntui sormissa paljain käsin sekoitettaessa. Myöhemmin opin itsekin lypsämään käsin. Tuskin enää osaisin. Jotenkin muistan, miten mummo painoi päänsä lehmän kylkeen utareita pestessään ja koneita kiinni laittaessaan. Missä sellaista harmoonista, rauhallista luottamuksen ja kunnioituksen tunnetta on nykyisin nähtävillä? Lehmiä silitetään kauniilla kädellä, hiljaa ja tunnustellen, liutetaan kättä selkää ja kuvetta pitkin. Sellainen on hyväily. Sen tietää, ken on sen nähnyt.
Ei ihme, että olet myyty. Vasikan lämmin hengitys, pehmoinen turpa ja koko olemus. Ei muuta kuin navetan kunnostukseen ;)
Voi niin kauniita otuksia.
Eikö olekin. Miten ne voikin olla noin herkkäpiirteisiä ja kauniita?
Olin viime kesänä neljän lehmän navetalla töissä. :) Yksi heistä kaunokaisista oli vasikka. Lypsäminen tehtiin käsin, jonka opein nopeasti ja joka oli tosi mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Yksi päivän ihanimmista hetkistä oli vasikan juottaminen juuri lypsetyllä maidolla. :)
Lähetä kommentti