tiistai 25. lokakuuta 2011

Suolla

Lapsi on syyslomalla.  Menimme metsään etsimään suppilovahveroita ja löysimme vuorikiipeilyn, valtavan siirtolohkareen ja kettujen polun kautta suolle.



Suolla tuoksuu ihanalle.



Nassun mielestä mikään ei voita suojuoksua, suolla kaivamista ja suolla oleilua ylipäätään.



Vesi lensi ja loikat olivat sirkuskoiratasoa.



Suon sammalikossa kiilsivät karpalot kuin suon rubiinit.


Luulen, ettemme ehdi ajoissa takaisin, sillä näitä aarteita havittelevat muutkin... Näin miehen punaisen ämpärin kanssa ja minulla oli vain muovikassi, jonka pohja peittyi suppilovahveroista. Keräsin sinne sekaan muutaman ja jos viitsimme marsimme vielä tänään takaisin.


Muuten, suomalaisen kansanperinteen mukaan suolla voi asua kaikenlaista metsänväkeä, haltijoita ja vedenväkeä, jopa Iku-Turso!!


Edit: Siis tarkoitin tietenkin Suokalmukkia, Iku-Turso asuu järvissä ja joissa :)


 

3 kommenttia:

Cheri kirjoitti...

Suot ovat ihania ja mystisiä. Lapsena pelkäsin "suonsilmiä", lihansyöjäkasveja ja käärmeitä, joista oli varotettu. Silti mieli teki jatkuvasti retkeillä siellä ja kyllä kaikenlaisten olentojen läsnäolon saattoi aistia. Mitä kaikkea koirat voivatkaan havaita tuollaisissa paikoissa.

Maikki kirjoitti...

Samat on tykkäykset täälläkin, tai no suolla ei olla käyty, mutta tavallisetkin mutalikot kelpaa Nassun mammalle ja siskolle :)

Metsätonttu kirjoitti...

Samoin, minullekin suo on rakas paikka, voimallinen.
Mutta Suokalmukki oli minulle uusi tuttavuus. Mikä sana!!