perjantai 4. marraskuuta 2011

Klausia arkeen

Pidän selkeistä linjoista ja hillityista väreistä. Kuitenkin Klaus Haapaniemen kuvitukset vetovat minussa johonkin voimakkaasti. Rakastan noita kuvia. Ne herättävät mielikuvituksen ja pakottavat katsomaan uudestaan. Ovathan ne jotenkin romanttisia myös. Niitä voi rakastaa, kuten lapsuuden satuja.



Klaush on sivusto, josta voi myös ostaa Haapaniemen design-tekstiilejä. Melko huikeita nekin.



Ostin tänään ensimmäisen punaisen Taika-astiani.



Lisää Klausin huikeita kuvia voitte katsoa vaikkapa TÄSTÄ.



Kuvat ovat eskapistisia ja Liisa Ihmemaassamaisia.



Pienet asiat arjessa voivat olla koukeroisia, kirkasvärisiä, ihmeellisen ihania ja mielikuvituksellisia.


Mutta mihin ihmeeseen minä laitan tämän tarran?


Kuva on  kopioitu Zoccasta. Sieltä näitä saa. Sammakot ovat heikkouteni. Minun on pakko saada nuo sammakot!


Korvikkeena voi käydä jääkaapilla, sillä maitopurkiiin oli ilmestynyt Klausin Kisu! Voi ihmettä! Eikä meillä edes kukaan juo rasvatonta maitoa.


4 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Vaahau-uuuu! Pakko siirtyä rasvattomaan maitoon täälläkin!!!
Minäkin olen rakastunut Taikaan, mutta tuohon satukuosiin (vai mikä se nyt oli) missä on sininen peura, en yhtään. Mutta tuo kahvipurkki on huikea. Aika uskomaton kuvittaja hän kyllä on. Noissa on slaavilaista meininkiä eikä mitään skandinaavista minimalismia, joka usein jopa kyllästyttää.

Paavali kirjoitti...

Miekin olen ihan heikkona noihin Haapaniemen astioihin, vaikka muuten tykkään lähinnä valkoisesta posliinista, hopeasta ja kirkkaasta lasista. Punaista Taikaa löytyy kotoa ja sinistäkin tekisi mieli, samoin musta-valkoista :)
Sammakko-seinätarran bongasin myös joku aika sitten, mutta sama ongelma täällä: minne sen laittaisi. Niinpä maltoin ainakin vielä olla tilaamatta

Bella kirjoitti...

Wau mikä maitopurkki!! :)
T:Klaus-fani

sarp kirjoitti...

Kivasti kerätty Klaus-juttuja tässä tarinassa.
Tykkään katsella hänen kuvituksiaan, mutta en ole vielä yhtään uskoltanut hankkia itselle. Ei ehkä sittenkään ole ihan mun juttu, mutta kiva katsella välillä sellasia kauniita esineitä, joita ei itselle hankkisi.