keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Lukemisesta

En tajua, miten lopetin lukemisen miltei kokonaan! Nyt se tuntuu aivan hullulta. Olen aina lukeut paljon. Sitten yhtäkkiä en lukenutkaan mitään. Katsoin vain typeriä myöhäisohjelmia ja roikuin naamakirjassa. Tein siis sen lupauksen, että alan taas lukea. Kirjat ovat ihania, kauniita ja rakkaita. Minun on hyvin vaikea luopua kirjoista. Joskus olen vienyt keräykseen jotain aivan käsittämätöntä soopaa. Sekin oli vaikeaa. Olen taipuvainen keräilyyn ja pidän kirjoja arvotavarana. Kirjahyllyä on mukava katsella, avata lasiovia ja kuljetella sormia kirjanselkämyksillä.



En käy kirjastossa. Mikä on ehkä tyhmää. Haluan aina omistaa hyvän kirjan. Ja liittyy siihen muutakin... Noh, ei siitä sen enempää, mutta syytän ylitarkkaa hajuaistiani ja omituisuuksiani aikuisiällä kehittyneestä kirjastokielteisyydestä. Lapsena luin toki kaikki kotikyläni kirjaston nuortenkirjat ja naistenhömpät. Kävin tänään kirjakaupan alessa ja sain kaikki nuo yläkuvan kirjat 31 eurolla!? Makine on yksi rakkaistani. Minulla on kaikki käännetyt paitsi tuo, joka maksoi vitosen! VITOSEN! Sotakirja piti ottaa siksi, että isoisäni taisteli ja haavoittui juuri tuolla, Siiranmäessä.



Ruotsalaisia dekkareita luen kepeänä lukemisena. Marklund ja Larsson ovat aivan huippuja. Ajatella, että minulta oli jäänyt tuo viimeisin Åsa Larssonkin lukemattomana hyllyyn. No tilanne on jo korjattu. Pidän Siri Hustvedtista. Tästä pidin vähiten. Ehkä siksi, että kirja sai minut tuntemaan itseni sivistymättömäksi  monine Jane Austen-pohdintoineen ja Kierkegaard-sitaatteineen. Tai ehkä en vain ollut naisepätoivoisen parisuhdekirjan kanssa samalla aaltopituudella muutenkaan. Hustvedtin kerronta on toki taidokasta ja nautittavaa. Kirja ei missän tapauksessa ole huono. Kesken on tuo Railo. Hämeen-Anttilaa en ole koskaan lukenut ja pidän hänen tarinankerronnastaan. Tosin kirjasta tuli mukaansatempaava vasta puolenvälin jälkeen. Mielestäni henkilöhahmot ovat jotenkin ohuita, jopa kliseisiä. Kiinnitän myös tarpeettomasti huomiota keskellä murrepuhetta oleviin kirjakielisiin sanoihin. Sanovatko savolaiset olla-verbin imperfektin "oli"? Luulisin, että se kuuluisi "ol", mutta en mene takuuseen. (jälkihuomautus: Railon loppuun luettuani voin suositella sitä lämpimästi. Se on kuitenkin hyvä kirja.)


Kaikenlaiset herkut odottavat lukijaansa, kuten suosikkiherrani Höeg ja Cunningham. Mikä parasta, ihanalta Joel Haahtelalta on ilmesynyt uusi romaani Traumbach! Odotan sitä postista malttamattomana! Haahtelan romaanit loppuvat aina liian äkkiä. Lukemista tekisi loppua kohti mieli hidastaa ja hidastaa.


Standup-koomikko Ismo Leikola puhuu lukemisesta tässä (varoitan alatyylin ilmauksista).

6 kommenttia:

Riina kirjoitti...

Vähän sama juttu mulla/meillä. Kirjoja hyllyyn.. Kiitos. Neidin myötä kirjastossa on taas tullutkin käytyä.

Tuota Marklundia odottelen hyllyyni, ja lainaan saan (joskus) Hirvisaaren uusimman opuksen...

Kuten sanoin, lukeminen kannattaa aina..

Paavali kirjoitti...

Lukeminen tosiaan kannattaa ja jotenkin olen myös itselleni uskotellut että kirjoja täytyy omistaa. Siis nykyään kun se on mahdollista. Niinä aikoina kun ei ole ollut, olen kyllä käyttänyt kirjastoa ja käytän nytkin jos haluan ensin varmistua kannattaako jokin kirja ostaa omaksi. Kovin usein olen päätynyt ostamaan :)
Savolainen olla-verbin imperfekti on muuten olj.

Sanni kirjoitti...

No niin oljkii :)

Cheri kirjoitti...

Minulle kävi samoin, lopetin lukemisen toviksi. Oli niin paljon puuhaa, etten enää jaksanut keskittyä kirjoihin. Ihanaa oli löytää fiktio uudelleen. Kirjat tuntuvat sikiävän itsekseen kirjahyllyissä, niitä on aina liian paljon tilaan nähden.

siru kirjoitti...

Hei, minulla sama juttu. Tai siis lukeminen ei loppunut kokonaan, silla ammattikirjallisuutta piti lukea. Ehka siina sitten tuli lukukiintio tayteen, kun oli tyo- ja perhekiireita myoskin? Nyt olen toissa kirjojen parissa (!) ja olen loytanyt fiktion jalleen! Sangyn vierella on jatkuvasti 3-7 kirjan pino luettavaa. Yleensa luen ensin kirjaston/kavereiden kirjat, ennen kuin hankin omaksi, jos ovat sen arvoisia. Tietenkin joistakin kirjoista/kirjalijoista tietaa jo etukateen, etta on pakko saada hyllyyn, jolloin ostan heti omaksi.

pioni kirjoitti...

Mulla samaa tautia kuin sullakin, haluan omistaa kirjat, ainakin hyvät. Se on ehkä se syy, että haen kirjastosta tosi harvoin kirjoja lainaan.
Toki lapsena ja nuorena minäkin kolusin kotikuntani kirjaston kirjat aika hyvin läpi.