Kevätlaulu

" Tyynenä ja pivettömänä iltana huhtikuun loppupuolella Nuuskamuikkunen tuli niin kauas pohjoiseen, että varjonpuoleisilla rinteillä oli vielä lumiläikkiä. 

Kulkeminen oli ollut kevyttä, sillä selkäreppu oli melkein tyhjä eikä hänellä ollut huolta mistään.

Hän oli tyytyväinen metsään ja ilmaan ja itseensä. Huominen ja eilinen olivat yhtä kaukana, mutta juuri tällä hetkellä aurinko helotti koivujen välissä kirkkaan punaisena ja ilma oli vilpoinen ja leuto.

Tämä ilta on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen, Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevättä ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa.

Nuuskamuikkunen pysähtyi sammalikkoon ja hänen mielessään vilahti ikävä tunne. Muumipeikko ikävöi ja kaipasi kauheasti. Odotti kotona odottamistaan, ihaili häntä ja sanoi: -Tietenkin sinun täytyy olla vapaa. Sehän on selvä, että sinun täytyy lähteä tiehesi. Tottakai minä käsitän, että sinun on toisinaan saatava olla yksin."

LAINAUS: Tove Jansson, Kevätlaulu kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia.

On tärkeää, että muuttolinnut ja Nuuskamuikkunen palaavat keväisin. En ole lukenut ääneen, vaikka lupasin. Mutta se onkin tarina Vilijonkasta, joka uskoi onnettomuuksiin, eikä nyt ollut ollenkaan sellainen olo.

Näissä tunnelmissa palaan innoissani töihin loman jälkeen. Hyvää työviikkoa tai muuten vaan viikkoa kaikille!