Alaluokassa

Perjantaina meillä kävi Maatalousnaisten ryhmä tutustumassa puutarhaan. Ensimmäistä kertaa ikinä kutsuin puutarhavieraat sisään luokkien puolelle.
Joukossa oli ihastuttava vanha rouva, joka oli opettanut täällä koulun viimeisen olemassaolovuoden 1979.

On aina yhtä kiinnostavaa tavata ihmisiä, jotka ovat asuneet tai työskennelleet täällä. Myös ihmisten reaktiot ovat mahtavia.

Tässä teillekin kurkistus alaluokkaan, pienten luokkaan eli meidän saliin.

 Olen huomannut, että ihmiset jakautuvat noin kahtia. Toisten mielestä puutarha ja talo ovat ihastuttavia. He ymmärtävät ja näkevät sen minkä minäkin olen aina nähnyt. Jonkun hyvän hengen, historian, fiiliksen. Toisten katseesta voi nähdä epäilyksen. Ne ovat niitä, jotka sanovat: "No, mutta on tässä kamalasti työtä?", "Mitä te teette tällä kaikella tilalla?" ja "Kyllä tämän ylläpitokustannukset ovat varmasti järjettömät?"

Nii-in, realistit eivät osta vanhoja kansakouluja!
Kansakouluja ostetaan tunteella ja mietitään seurauksia sitten myöhemmin.

Sali on remontoitu vuonna 2009. Siihen asti se oli alkuperäiskunnossa.. Ennen kuin minä muutin tänne 1997, luokkahuoneissa toimi puusepän verstas ja entisöintiliike.

TÄSTÄ voitte kurkata vuoteen 2009.

Silloin mainitsin, että verhot puuttuvat. Ne puuttuivat viime viikkoon asti. En vain ollut löytänyt sopivia, tarpeeksi pitkiä, ei jumalattoman kalliita, juuri oikeita salin verhoja. Keksin kokeilla IKEAn huippuedullista valoverhoa. Sitä on nyt kaksin kerroin lattialle valuvina pitkinä verhoina. Yksi kangaspala on 6,5 m pitkä. Metrihinta on alle 2 euroa, joten investointi ei ollut mittava. 

Meillä alaluokkaa käytetään juhlatilana sekä musisointiin. Musisointi on kokonaan lapsen vastuulla. Minusta soittimet ovat vain kauniita.

Minkä muun huoneen haluaisitte nähdä?

Mietin myös uskaltaisinko avata Avointen puutarhojen päivänä juuri nämä luokat yleisölle?