One of those days

Huh, minä sanon! 

Ajattelin, että tänään kitken varjopuutarhan, 

trimmeröin, ajan nurmikon jne, jne...

Mikähän siinä on, ettei pitkälti yli nelikymppisenäkään tajua resurssejaan ja aikakäsitettä.

Kitkin siis varjopuutarhaa KOKO päivän. Melkein vihaan sitä, vaikka se onkin ihana paikka. Yksi parhaista koko puutarhassa.

Asearsenaalina talikko, lapio, pikkulapio, harava, kottikärryt, päkä ja hyttysmyrkkyä.

Maa on multavaa, ettekä voi uskoa sitä rönsyleinikin, nokkosen ja vuohenputken määrää.

Tiedättekö sen tunteen kun tekee voimiensa takaa ja sitten katsoo muita vielä tekemättömiä alueita ja melkein kuulee kuinka vuohenputki kasvaa ja nauraa! Varmasti ainakin myhäilee. Silloin voi oikeasti alkaa  ****ttaa! Tulee sellainen olo, että sota on hävitty jo.

Mietin, että mitä jos soittaisi vaikka Katille ja Marialle ja kysyisi, että eikö voisi tehdä semmoisen kitkemisrealityn? Sarjan, jossa vaan kitketaan ihan hitokseen? Voin tarjota tilukset. Suomen surkein kitkijä tai sitten semmoisen Vain kitkemiselämää, jossa kokeneet ja kuuluisat kitkijät kitkee toisten välineillä ja syö välillä eväitä ja itkee, kuinka liikuttavaa se on sellainen kitkeminen. Loistavia ideoita ainakin tulee tässä vuohenputkiraivossa. Suomen Superkitkijä haussa? tai Toisenlaiset kitkijät? Keksittekö lisää?

Päädyin evästauolla nauttimaan lasin kylmää valkoviinia jo kuudelta. Vaikka juuri jossakin luki, että pienikin tissuttelu hapertaa aivot. Edellä luetun perusteella se on varmastikin totta. 

Mutta varjopuutarha on ihana ja kitekeminen siellä voiton puolella. Muista alueista ei nyt puhuta.

Lähden lämmittämään pihasaunaa!

❤ ❤ ❤ 
No panic! 
KEEP CALM
AND 
CARDENING...