lauantai 2. maaliskuuta 2019

PROSESSIN LUMOISSA

Olen ajautunut hapanjuurileivän maailmaan. Ensin töissä eräs opiskelija kertoi leipovansa itse ruisleipää. Siitä innostuneena tein kaupan luomuleivästä juuren ja aloin tehdä ruisleipää. Muutaman päivän kuluttua kävi vakavampi vahinko. Näin fb-kaverini tekevän vaaleaa leipää hapanjuuresta ja  ajauduin Hapanjuurileipurit-ryhmään. Paluuta ei ole.


Juuren valmistaminen kesti 6 päivää.
Lisäksi piti hankkia kaikenlaisia varusteita.
Ja malttaa...
Opetella prosessi ja luottaa siihen.


Hapanjuurileivonta on minulle kuin kärsivällisyyskoulu. 
Mutta jo oikein prosessin mukaan käsitelty taikina palkitsee. En ole koskaan leiponut mitään niin miellyttävää, kuin vehnäleipä hapanjuuritaikinasta. Pallukat muotoutuvat miltei ilman jauhoa ihaniksi ja sileiksi.


Lopputulos on aivan uskomaton.
Hiivaton,
tuore,
luomuleipä.



Toki hapanjuuri voi oikutella tai leipuri olla huolimaton, olosuhteet ja tiesmikä kuunkierto vinksallaan. Prosessi ei toimi. Silloin on aloitettava uudestaan.
Esiäitien leipomistapa opettaa nöyryyttä, kiireettömyyttä ja raaka-aineiden kunnioittamista.


Tänä viikonloppuna uskaltauduin sooloilemaan. Lisäsin toiseen leipään kuivattuja karpaloita ja cashewpähkinöitä. Sooloilu kannatti. Tuloksena oli oikea herkkuleipä. Testasin sitä tuorejuuston ja hunajan kanssa. Yhdistelmä on täydellinen.


Jääkapissani asuu kaksi juurta. 

Ragnar on ruisjuuri, joka tuottaa jo melko hyvää ruisleipää.
Aarteeni on kuitenkin Frida, vaalea juuri, josta on vaikka mihin.
Ihan harmittaa, kun en ehdi leipomaan varmaan kahteen viikkoon. 
Hieman myös jännittää, josko Frida suuttuu. 
Hän ei ole ollenkaan niin suoraviivainen kuin Ragnar.


PS. Miesväen mielestä olen hullu, koska juurilla on nimet!



8 kommenttia:

Saaristopuutarha kirjoitti...

Tuo vaalea leipä näyttää täydelliseltä! Onneksi olen vielä onnistunut pysymään erossa juureen leipomisesta, en ole ihan varma soveltuisiko se edes kärsivällisyydelleni. Tai ehkä nimenomaan pitäisi sitä harjoittaa leivonnalla. Olisi ainakin herkullinen lopputulos. :)

Maria kirjoitti...

Samaan hulluuteen hurahtanut. Kaksi leipää ensi yön jääkaapissa. Toisen paistan huomenna ja toisen maanantaina ;)

Blue Tit kirjoitti...

Tottakai juurilla on nimet, koska ne ovat "eläviä"! :)
Minulla on parikin ohjetta hapanjuuren tekoon, mutten ole vielä saanut sitä tehtyä. Josko nyt innostuisin...

Kirsti Kaija kirjoitti...

Kerropa jatkossa, miten Frida reagoi.
Kiinnostava postaus.
Jos tämä on hulluutta, niin sitten sitä siunattua lajia.

Puutarhaelon Riitta kirjoitti...

Kylläpä näyttävät herkulliselta!

Onneli Winter kirjoitti...

Juureen tehty leipä on kyllä hyvää. Ihanat nuo nimet <3 onhan niissä elämää joten miksi ei nimiäkin :)

Harmaan torpan emäntä kirjoitti...

Kuvista tuli kamala nälkä ja "voi kun minäkin olisin leipova ihminen" -olo

aimarii kirjoitti...

Aivan mahtavaa. Kunhan ei "tautisi" tarttuisi minuun, vähän alkaa tuntua siltä. Osaisinkohan, epäilyttää?
p.s jos saan aikaseksi juuret, niin taatusti esimerkkisi mukaan annan niille myös nimet.