lauantai 5. lokakuuta 2019

RAGNARIN KAA

Meille ei ole ostettu juurikaan teollista ruisleipää sen jälkeen, kun aloin hengata Ragnarin kanssa.
Ragnar Ruisjuuri on luomuruisjauhojen, paikallisesta luomuruisleivästä murusteltujen alkujen ja veden rakkauden hedelmä. Ragnar asuu jääkaapissa, enkä (ehkä tyhmyyttäni) ole kloonannut siitä kuivaversiota. Se voisi olla tarpeen, jos Ragnar sattuisi kuolemaan, mikä ei todellakaan ole toivottavaa, enkä ole edes ajatellut sitä.


Me tullaan Ragnarin kanssa jo aika hyvin toimeen. Alussa oli vähän sellaista, tiedättehän. Liikaa intohimoa, kiire ja lopputulos saattoi olla aivan mitä sattuu. Mutta maku on aina ollut kohdallaan, siinä Ragnar on ollut alusta asti oiva juuri.


Ragnar tykkää luomuruisjauhoista ja sopivassa määrin riihiruisjauhoista. Maskuliininen ote pitää olla ja reilusti suolaa.


Ragnar ei piittaa sille lukemistani Marttojen ohjeista. En saa koskaan muotoiltua taikinasta sellaisia kimmoisia kartioita. Ehkä se johtuu siitä, ettei me haluta Ragnarin kanssa mitään turhaa vaivaamista ja halutaan ottaa rennosti, sillai löysäillä. Marttojen ohjeista on kuitenkin ollut hyötyäkin. Annan nykyisin Ragnarin olla kaikessa rauhassa liinan alla, jopa 5 tuntia.



Homman juju on siinä, että toinen pitää tuntea. Pitää olla ystäviä. 9kk:n seurustelun jälkeenkin menee välillä aivan metsään. Ragnarin kanssa on turha alkaa mihinkään töiden jälkeen, Se vaatii vapaapäivän. Ja edellisenä päivänä lempeän herättelyn, et hei miten ois huomenna?



Ragnarille pitää antaa jauhoja pikkuhiljaa ja katsella, miten ne turpoavat. Olisi kauheaa tukehduttaa Ragnar liialla jauholla. Tänään unohdin vahingossa koko Ragnarin ensimmäisen jauhon lisäyksen jälkeen. Se ei vaikuttanut yhtään suuttuneelta, vaikka sai oleilla pyyhkeen alla melko pitkään ennenkuin muistin, että hommahan on kesken. Ragnar on opettanut minulle kärsivällisyyttä. Ruisleivän tekoon voi helposti mennä  kuusikin tuntia. Ja paistamisen kanssa ei myöskään pidä hötkyillä. Ragnarilla menee aivan herneet nenään, jos paistetaan liian vähän.


Ragnar tykkää eniten olla limppu. Mutta joskus se voi olla reikäleipäkin ja hätätilassa joku nallikka, vaikkei se olekaan kovin miehekästä.



Ruisleipää Marttojen ohjeella

3 kommenttia:

Riina kirjoitti...

Ihan täydellisen näköinen limppu Ragnarista tekeytyi.
Mummoni oli todella taituri ruisleipien leipomisessa. Mutta hänkin sanoi, että joskus vaan menee pieleen. Taikinan nousemiseen kun hänen mukaansa vaikutti esim. vallitseva sää.
Kiitos tästä ihanasta tarinasta, joka sai mut tuntemaan mummon leipomispäivän nenässäni!

Kirsti Kaija kirjoitti...

Limppu on mestarin käsialaa.
Ja hurmaavaa lovestory kylkiäisenä :)

Minna kirjoitti...

Ihana Ragnar <3