lauantai 27. syyskuuta 2008

Olenko pahastikin todellisuuspakoinen?

Meidänkin ruokakauppaan oli vihdoin ilmestynyt tämä Klaus Haapaniemen kuvittama ihana kahvipurkki. Kuviot kiehtovat minua. Ne ovat satumaisia ja kauniita, taianomaisia.

Jostain syystä minun mielessäni on pyörinyt oma minieskapismini ja muidenkin. Nightwishin Tuomas Holopainen kertoi dokumentissa pakenevansa todellisuutta Disneyn maailmaan. Hän sanoi keränneensä disney-aiheisia tavaroita pitkään. Sellainen eskapisti minäkin taidan olla. En niinkään tieteellisen määritelmän mukainen todellisuudenpakenija.

(WIKIPEDIASSA NÄIN:Eskapismi eli todellisuuspakoisuus tarkoittaa todellisuudesta pakenemista. Eskapistit usein tuntevat olevansa pettyneitä todellisen maailman arkipäivän stressiin ja pyrkivät "pakenemaan" sieltä mm. unien, päihteiden, taiteen, mietiskelyn ja/tai fantasioinnin kautta. Termiä eskapismi voidaan käyttää myös määritelmänä ihmisten toimenpiteistä depression ja surullisuuden tunteiden lievittämisestä.)

Olen aina ollut kova tekemään käsilläni. On tehty kukkopillejä, piirretty, neulottu, ommeltu, tehty itse yrttilääkkeitä, kransseja, pajutöitä. Ja kaikkea tätä palavalla innolla. Olen tehnyt itse shamaanirummunkin. Ja muistan kuinka tein pikkutyttönä nahkapaloista tauluja ulkovarastossa. Taulussa leijona hiipi nahkasuikalesavannilla. Aina olen myös lukenut. Mielikuvitus- ja luomismaailma ovat tapa ladata ajatuksia ja akkuja . Niin eskapisti en ole, että kemiallisesti pitäisi pakosalle lähteä tai päiväkausiksi omiin maailmoihinsa hävitä. Mutta ehkä juuri eskapistisuuttani hullaannuin täysin Harry Potterista. Taikamaailma veti minut mukaansa kuin trombi.

Monet asiat palvelevat tätä tarvetta. Olen elämässäni kohdannut raskaitakin asioita ja työni on melko haastavaa toisinaan. Puutarha, kiiltokuvakokoelma, kirjat, nukkekoti, elokuvat ja pienten huopakissojen tekeminen lauantai-iltana ovat sitä mitä tarvitsen nähdäkseni paremman puolen maailmasta.

7 kommenttia:

jori kirjoitti...

Ilmottaudun samaan kerhoon - olen vuosia linnoittautunut puutarhamaailmoihini, nyt taas ihmeellisten aarteiden metsästelyyn vintiltä, tarunhohtoiseen Rhapsodyn maailmaan tai vaikkapa tänne netin syövereihin. Mutta oikeastaan nimittäisin niitä kaikkia - hillittömäksi intohimoksi, heittäytymiseksi, hurmostilaan vaipumiseksi, sydämenpaloksi, mikä saa valla ja ilmenee aina vaan yhä uusissa muodoissa. Joskus olen epäillyt sen olevan AHDH:n ja aspergerinoireyhtymän sekoitusta. Vanhimmainenkin on samaa kaliperiä - uppoutuu niin uskomattomasti keskiajan fantasioihin, historian havinaan ja milloin mihinkin, että saa megafonilla huutaa sinne valovuosien päähän, että reagoisi edes jotain. Mutta ne on niitä intohimoja - pitää porautua johonkin ja antaa itsensä likoon. Ja sieltä kumpuaa se, että on jaksettu vaikeiden ja raskaiden aikojen yli yhä uudelleen ja uudelleen.

jori kirjoitti...

Juu ja muuten löysin sen kadonneen naisen=) Se oli Amy Winehouse. Aika tajuttoman makee ääni.

Ziina kirjoitti...

oon kytännyt noita purkkeja joka kaupasta, joten olisitko kiltti ja tarkentaisit löytyikö tuo k-,s-,m-kaupasta vai siwasta.

Sanni ite kirjoitti...

Ah! Jori mie ihmettelinkin, että kellä ihmeellä ois Joplinmainen ääni. Olenko linkannut Winehouseen? No, levy levy löytyy autosta. Ääni on huippu. Eukko kovin sekaisin, mikli on juorulehtiin uskominen.

Olen minäkin jotain adhd:ta itselleni diagnosoinut :)

Ziina: Prismassa on purkkeja.

Inkivääri, Finland kirjoitti...

Sama purkki hyppäsi koriini lähikaupasta, vaikkei kahvi sen sisällä olekaan suosikkiani - se on muuten K, tämä oli ziinalle:)

Arki häipyy mukavasti ja aatokset saavat uuden suunnan kun keskittyy johonkin intohimolla, varmasti erityisen tarpeellista raskaan työrupeaman jälkeen.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle:)

jaana kirjoitti...

Todellisuutta pakoon kai sitä pyrkii monellakin tavalla -valitettavasti vain on niin, että se todellisuus pyrkii pitämään otteessaan melko tiukasti, ei päästä sitten millään!
Juuri kun luulit löytäneesi jonkinlaisen tasapainon - harmonian, tuleekin realismia tuutin täydeltä ovista ja ikkunoista!
Ei auta unelmoida, jos arki vaatii konkretiaa!
(Minäkö muka tosikko, hmm... tyttären tulipalo katkaisi juuri taas unelmilta siivet....)

risulintu kirjoitti...

Ja samaa täälläkin, tosin kirjoihin en ole pitkään aikaan ehtinyt paneutua. Ongelmana on lähinnä se, että en osaa lopettaa lukemista ennenkuin takakansi näkyy. Tuntuu, että kokemus menee jotenkin pilalle, kun joutuu keskeyttämään lukemisen.

Toisaalta, eikö sitä sanota niinkin, että ihminen tarvitsee sitä mitä ilman on paha olla?

Tuliko Holopaisesta/NW:stä tässä lähiaikoina jokin dokumentti? Olen tainnut missata.