Syksyvoimaa

Voisinpa aina suhtautua kaikkeen yhtä innokkaasti kuin Unni-Punniainen. Se mielestä kaikki asiat ovat kivoja, mielenkiintoisia ja tutustumisen arvoisia. Sen viikset vain väpättävät, kun se tutkii kaiken eteensä tulevan. No, en sentään toivo, että viikseni väpättäisivät. En toivo, että minulle kasvaisi viiksiä.

Syksy on minulle helppo vuodenaika. Minua ei pimeys ahdista. Kun lehdet loka-marraskuussa putoavat, tuntuu siltä, että on enemmän hengitysilmaa. Pihalta näkee kauemmas ja kaikki turha kuollut paino putoaa maahan muuttuakseen keväällä kasvuvoimaksi.


Ja vielä on niin kaunistakin. En viitsi haravoida tai tehdä muitakaan puutarhatöitä. Ulkona voi kulkea ihastelemassa ja kahisuttamassa lehtiä.


Tässä on kollaasi mieleisiäni valaisimia. On myös paljon kalliimpia ja hienompia, mutta näihin Kartelleihin saataisin kyetäkin. Ja kuu on valaissut viime öinä mahtavasti.

Olen ollut usein puolen yön maissa ulkona koirien kanssa ja tunnelma on kerrassaan lumoava. Mielikuvitukselle ei voi antaa kovin paljon vapauksia, sillä metsä on täynnä tassutusta ja hissutusta, vihellyksiä, rapinaa ja kirkaisuja.

Katsottuani Sweeney Toddin olin aivan varma, että kuutamossa kimppuuni hyökkää Johnny Depp veitsen kanssa. Mutta ei...