Villipiha villiintyy. Kosteus on mahtavaa. Lomani ensimmäisenä päivänä konttasin istutuksissani intoa puhkuen. Projektia pukkaa pakkasiin saakka.
Olen ihastellut salkoruusun kukkia,
Ihmetellyt yön ääniä kynttilän valossa,
rakentanut reunuksia ja käytäviä ja uusia istutusalueita,
4 kommenttia:
Upeita juttuja ja herkkiä tunnelmia! Tuo tiililadonta viehätti erityisesti: Sellaisesta meille haaveilen, mutta vanhoja tiiliä on vaikea saada. Täällä tunnutaan kaikki jemmaavan joko "navetan vintille" tai vievän suoraan roskiin. Jotenkin tuntuu, että hullua ostaa uusia tiiliä maahan upotettaviksi. Mutta kaunis on!
Voi kun sinun puutarhaideasi ja puutarhasi ovat niin inspiroivia. Minä katselen omaani, keskeneräistä ja rönsyilevää, ja puhisen että jotain pitäisi tehdä. Aloitin vihdoista viimein kanttaukset yhdelle kukkapenkille, ja nyt mietin, että laittaisiko punaista pikkulaattaa (saatiin kerran erä käytettyjä kivilaattoja) ympärille. Tuo tiilireunasi näyttää kauniilta. Kenties kokeilen sitä nyt.
Olen luullut että voi sietää ruusuja.
Olin kai väärässä.
Mulla menee joka kerta kylmänväreet kun kuulen ton sun soittolistallakin olevan Brunin laulaman laulun.
Se on aivan pirun tehokas.
Eikö kesä olekin ihanaa aikaa, voi olla vaan kaiket ajat puutarhassa... ; )
Kaunis tuo salkoruusun kukka!
Lähetä kommentti