lauantai 23. huhtikuuta 2011

Pääsiäissää on kohdallaan


Aurinko paistaa ja pihalla on helteistä. Kimalaiset ovat jotenkin pyörryksissä ja könyävät krookuksissa "turvallaan" järjettömän oloisina. Tämä on ainoa kuva, missä kimalaisesta ei näy vain pylly ja räpiköivät jalat.
Järjettömäksi meinaa mennä omakin olo. Nyt on se hetki, kun kevät vyöryy ylitse, kurjet huutelevat ja pihalle tekisi mieli jäädä yöksi. Täti Vihreä (ei voi sanoa täti-E, kun minulla on kaksi E-tätiä, joten olkoon puutarhuri-täti sitten vihreä) on haravoinut kanssani kaksi päivää ja leikannut hieman puita ja pensaita. Piha alkaa näyttää aika siistiltä ja selkä-, niska- ja kaikki muutkin lihakset tuntua kamalilta :)
Meillä on ollut luonnonkatastrofi, jossa riittää nyt pohtimista. Routa käänsi penkereestä yhden kiven nurin. Miten se saadaan takaisin paikoilleen?
Iita Irmitskaja osallistui kuvausretkelle. Iita on auringonvalossa miltei sininen.
Aikamiespoikansa T taas hilluu kaiket yöt ja nukkuu päivät omituisissa asennoissa keittiön sohvassa.
Kuvasin hieman puutarhaa videokameralla. Mies saa yrittää editoida siitä jotain. Kohta suuntaamme Sirkukseen.
Aurinkoa Kaikille!

14 kommenttia:

marjamatilda kirjoitti...

Kyllä tämä kevät villitsee pihatöihin "vanhankin" ja nyt on selkälihakset niiiiin kipeät. Kaikesta huolimatta Aurinkoisia Pääsiäispyhiä sinnekin!

Saila kirjoitti...

Oi karmeeta tuota katastrofia! Varmaan täytyy pyytää joku koneen kanssa, tai sitten sentti kerrallaan ja aina tunkea tukitolppa siihen mihin se on kulloinkin saatu. Silleen mä teen, joskaan en noin isoja kiviä ;-)
Ihana piha, ja ihana sää! Tästä nauttivat ihan kaikki, ihmiset, kissat ja koirat ja pienet maan matoset!

Pionimetsän Tiina kirjoitti...

Lämpöistä pääsiäistä ja ihania puutarhapäiviä! Täälläkin Verneri vaan ulkona koko ajan, käy sisällä van syömässä ja torkkumassa hetken sitten on taas "kurrrrnau" pakko päästä pihalle.

Mä tänään punnersin vanhan marjapensaan altaan reunalta ylös, se joutaa pois ja tilalle tulee ehkä riippakoristeomenapuu... Kasvihuonettakin olen laitellut kuntoon. Kevät <3

Aralia kirjoitti...

Kyllä tuohon kiveen tarvitaan jo konetta että sen saa takaisin paikoilleen. Onneksi koneen ja miehen saa pihalleen paljon halvemmalla kuin mitä uusi selkä maksaa.

Kiva kuulla että Suomessakin alkaa olla kevät. Täällä Tanskassa on tänään jo niin keväistä, että tuntuu kuin olisi hypätty samantien kesäkuuhun. :)

Cheri kirjoitti...

Herra T näyttää tosiaan siltä, että yöllä meni myöhään ; ). On ihanaa rääkätä itseään pihatöissä tälläisessä säässä.

Unknown kirjoitti...

Mites olis kolmet kuormaliinat ja kolme heviä äijää. Josko liinat sais jotenki kiven ympäri ja äijät penkereen päälle vetojuhdiksi. En tiedä onnaisko ja onko helpompi käyttää moottorivoimaa ko saada kolme luomumoottoria:) Todella harmittava takaisku.

pioni kirjoitti...

Totta puhut, sisälle ei viitsisi millään tulla ja melkein kaikki sisätyöt jäävät taas tekemättä ja tätä jatkunee taas muutaman kuukauden;)

Onneksi on ensi viikolle hieroja-aika tilattuna, alkaa mullakin tuntumaan selkälihaksissa jomotusta. Ei auta enää piikkimattokaan.

paavali kirjoitti...

Ihanat kissat!
Ikävä tuo kiven kääntyminen. Kyllä roudan voima on uskomaton! Kaivinkoneen kauhalla varmaan tuota kiveä yrittäisin kääntää, joko yläpuolelta vetämällä tai alapuolelta tuuppaamalla. Liekö siellä lähistöllä ketään urakoivaa viljelijää jolla olis kone.

Niin, olen vähän laiska ollut kommentoimaan mutta melkeinpä viikottain käyn täällä lukemassa juttuja. Olen lähtöisin sieltä teidän pitäjästä, ja ekan kerran kun tulin tänne blogiin löysin kuvan voimalaitokselta, ja vaikkei siinä näkynyt kuin vähän patosiltaa niin heti ymmärsin mistä se on :)

Sanna Tallgren kirjoitti...

Hei vain ja kaikille kiitos kommenteista. Henrietta, olisipa hevit äijät kommentissasi ollut yhdyssanana. Näen sieluni silmin kolme hintelää pitkätukkaa mustissa vaatteissa pusaamassa kiveä kettingit kilisten ;)

Kahdellakin isännällä kyllä on kaivinkone. Josko niitä sitten kärttämään. Tämä aika on niin vaikea naapurinisäntien avun kannalta. Kohta ne vain huristavat pelloillaan eivätkä ehdi mun tärkeisiin puutarhahommiin.

Paavali, tervetuloa siis myös kommenttilaatikkoon. Onhan se voimalaitos aika uniikki viritys. Aika lähellä meitä vieläpä. Joskus sitä sokeutuu omille kotitiemaisemilleen ja pitää oikein ajatuksella katsoa, kuinka kaunis suomalainen järvi/jokimaisema on aivan tuossa noin vain. Senkun ihastelee!

Kirjailijatar kirjoitti...

Täti Vihreä on varmasti ihan innoissaan näistä ilmoista :) Olipa muuten kivoja Kööpenhaminan kuvia tuossa äsken.

laura kirjoitti...

Sama täällä, pökerryksissä ollaan tästä kevään ylempalttisesta ihhmeellisyydestä ja auringon säteistä- ihan kuin nuo kimalaiset, jotka eivät tiedä miten päin olisivat...
Ihanaa pääsiäistä ja kevättä sinulle!

murunen kirjoitti...

Nuo lasipupukipposet on ihania! Mie en vieläkään saa itseäni kikseihin pihatöistä. Joku sanoi joskus, että neljässäkymmenessä se iskee. Eppäilen mun kohdalla.

Irene kirjoitti...

Tämä on varmasti parasta vuodenaikaa nyt menossa. Sitä huojuu illalla takaisin sisälle kaikkensa antaneena. Ja siltikään ei ole ehtinyt tarpeeksi.
Luonto järjestää noita ikäviä yllätyksiä keväisin. Meilläkin routa on väännellyt piharakenteita ja navetan lattiaa.

Johanna Rintanen kirjoitti...

Huoh - minä sitten suorastaan kadehdin tuota ihanaista rinnettä, vaikka luonnonmullerrukset ovatkin siihen osuneet. Rinne näyttää jotenkin niin kutsuvalta ja lämpimältä. Meillä on muuten samanmoinen katastrofi mutta ulkovajasa, sieltä on pullahtanut yksi kivijalkakivi kokonaan pois ja pientää tuumaustuokiota tarvitaan sielläkin. Voi kumpa olisi oma puutarhatraktori ja etukuormaaja =)