tiistai 27. syyskuuta 2011

Sataa ja tuulee

Sää on tänä aamuna niin kurja, etten saanut hienohipiäisistä elukoistani metsäseuraa.


Ne istuvat mielummin nojatuolissa katselemassa ulos.



Eläinten suhtautuminen syyspäiviin vaikuttaakin varsin järkevältä.



Olisi kiva ottaa mallia eikä säntäillä paikasta toiseen.



Sain valmiiksi uudesta kirjasta yhdet sukat. Mallit ovat ihanan näköisiä, mutta toivon silti, ettei kukaan ostanut kirjaa suosituksestani. Ohjeissa on pahoja virheitä. Yhtä mallia ei saa edes aloitetuksi, koska ohjeesta puuttuu oleellinen alku. Jos monimutkaisessa ohjeessa on oleellinen virhe, voi koko neulominen (kyky sekä into) lopahtaa siihen paikkaan. Neljä virhettä olen saanut itse järkeillyksi ja epäilen, että virheitä on lisää. Jos  kolmessa mallissa neljästä on neulomista hankaloittava virhe, voi lopulta odottaa ihan samaa laatua. Harmi!


Neulominen on silti yhtä kivaa kuin aina.

11 kommenttia:

paavali kirjoitti...

Eläimet ne osaavat rentoutumisen taidon! Kun itsekin osaisi, ei olisi selkä eikä niska jumissa.

Aika ikävää että kirjassa on virheitä. Olen kyllä törmännyt samaan parissakin neulonta- ja virkkauskirjassa, ja on melko kurjaa kun yleensä sen virheen huomaa vasta purettuaan työtä pari kertaa ja aikansa ihmeteltyään. Erityisesti kokonaan puuttuvat kohdat on hankalia, koska ainakaan minulla ei tahdo taidot riittää niitten paikaamiseen omasta päästä säveltäen.

Sanni kirjoitti...

Niin, silmukoiden luontimäärä puuttu kokonaan ja ohje alkoi: Seuraavalla kierroksella neulo 7 s. oikein?? :) Palmikkoneuleesta silmukoiden määrän olisi mallipiirroksesta helposti laskenut, mutta tässä kirjassa palmikontekoohjeet eivät ole ruutupiirroksena vaan kirjallisena, joten se vaikutti niin työläältä, etten viitsinyt laskea. Meinaa ketuttaa moinen kirja!

Irene kirjoitti...

Vai eivät tulleet emännän kanssa lenkille, mokomat!
Onko teillä nyt roolit sitten ihan väärin päin?!
Eivätkös eläinten kuuluisi juosta metsissä ja emännän kölliä sisätiloissa!
Vaikka kait se on töihin vääntäydyttävä, ainakin.
Ihanan metsän sammaleen väriset sukat. Niillä kelpaa lenkkeillä.

metsätonttu kirjoitti...

Voi ihme, että on ihania kuvia!!
Kun otsikkosi on Villi piha, niin nuo kuvat ovat kaikkea muuta.
Mutta näinhän se pitää olla. Piha viettää omaa salaperäistä, yllätyksellistä elämää ja sisällä on oma rauha ja vakaus.

Tässä kohdin en puhu itsestäni. Minulla on kolmen muuttajaperheen tavarat ja kaaos monessa muussakin suhteessa.
Ehkä siksi pakenen ruusuihin. Huomasin...

santra kirjoitti...

Harmi että sukkakirja osoittautui pettymykseksi. :( Nätit sukat olet kyllä neulonut. Sukkasatoa keräillään täälläkin. :)

Jaana ja Haltiatytöt kirjoitti...

Ensiksi Sannille; puutarhasi on ihana, mutta olen jo pitkään odottanut uusia kuvia Poposta ja Nassusta! Kiitos niistä! Irene; pihakoira menee pihalle, kun siltä tuntuu. Pihaa voi hyvin katsella myös ikkunasta. Omista koiristani nuorempi meni tänä aamuna kuono pystyssä kohti sadetta, mutta vanhempi yritti koko ajan esittää kotiinpäin kääntymistä!

Sanni kirjoitti...

Kiitos Jaana! Meillä tuo toinen on myös tarkempi säästä. Tosin täällä kirkastui ja ehdin kiertää lammen herrojen kanssa ennen töihin lähtemistä.

Cheri kirjoitti...

Pihakoirat ovat viisaita, ne tietävät milloin kannattaa levätä ja milloin ulkoilla. Kauniit sukat sait aikaiseksi virheistä huolimatta. Tälläiset käännöskirjat voivat olla riski, jos asiantuntija käännöstä ei ole tarkastanut.

Inkivääri kirjoitti...

Kauniit sukat onnistuit kuitenki onneksi loihtimaan huonoista ohjeista huolimatta - ohjevirheisiin kyllä varmasti tyssähtää ainakin aloittelijan neule! Ihanat elukat, sisällä meilläkin kissi nyt viihtynyt, hätäisesti asioillaan käy ja kohta taas ikkunalla ilmoittamassa, että täällä ollaan tuus avaan ovi:)

elämäni matkat... kirjoitti...

Hurmaavan rennot elukat, tosi kivat kuvat!

Maikki kirjoitti...

Ihanat Nassu ja Popo, vai ei niille sadesää meinaa kelpaa. Kerttua ei sade haittaa, Armi on hieman nirsompi sään suhteen.

On muuten tosi harmittavia nuo virheet neuleohjeissa, itsekin olen muutaman kerran joutunut niiden kanssa aivoitella, ei kiva.