Sininen on pääväri Villissä pihassa juuri nyt.
Siitä pitävät huolen Siperiankurjenmiekat (Iris sibirica), Kurjenpolvet (Geranium lajikkeet) ja Akileija(ki)t .
Tämä hieman harvinaisempi sinikukkainen kasvi on Rehuvuohenherne Galega orientalis.
Meillä on myös muutamia Saksankujenmiekkalajikkeita (Iris germanica). Ne eivät ole erityisiä suosikkejani, mutta tämä suurikukkainen yksilö on kyllä kaunis.
Akileijat ovat kaikki kauniita. On meillä yksi oranssi-keltakirjava, josta olen harkinnut hankkiutua eroon. Taidan vain siirtää sen keltaiseen penkkiin, kunhan taas paikannan, missä se on.
Rohtoraunioyrtti Symphytum officinale on kova leviämään ja kannatta miettiä, mihin sen laittaa. Meillä se kasvaa vähän missä sattuu ja joutuu usein kitketyksi poiskin.
Poimulehtien avautuvien kukkien limenvihreä on kuin tehty Siperiankurjenmiekkojen sinisen pariksi. Tosin poimulehdet sopivat mihin vain.
Mukavaa Juhannusviikon loppua!
Minua ei haittaa viileä sää. Kukat kestävät kauemmin. Hevosia eivät vaivaa paarmat tahi muut pörriäiset. Ihmiset jaksavat puurtaa paremmin puutarhassa.
Kunhan nyt ei sataisi lunta!
4 kommenttia:
Samoilla sävyillä mennään täälläkin, vaaleanpunaista on jo ikävä!
Siperiankurjenmiekkasi ovat upeita. Tuntuu, että vähän kaikilla on puutarhoissaan runsaasti sinisiä sävyjä. Sama täällä.
Lumisateet saisivat nyt olla ohi. Seuraavan kerran sitten talvella. Kaunista on.
Minullakin on samassa penkissä kurjenmiekkoja ja jättipoimulehteä, ja ne sopivat todella kivasti yhteen. Minulla ei kumpainenkaan vielä kuki - kurjenmiekka kyllä ihan piakkoin - mutta myös niiden lehtimuodot on kivat yhdessä, kun toinen on pyöreämuotoinen ja toinen pitkä ja ohut.
Lähetä kommentti