Olen vihdoin täällä. Minua jotenkin hävettää, etten saa blogatuksi.
Olen miettinyt onko Villi piha aikansa elänyt. En ole ehtinyt puutarhuroimaankaan siinä määrin, että voisin kutsua itseäni puutarhabloggaajaksi.
Se on varma, että Villi piha pysyy täällä. Rakastan blogia edelleen. Tuntuu, etten vain ole ehtinyt tai olen ollut jotenkin lukossa, ei ole ollut mitään sanomista.
Tämä on silti kuin päiväkirja, johon on ihana palata aina takaisin.
On uskomatonta, että lokakuun puolessa välissä voi kerätä kukkia puutarhasta maljakkoon.
Elämä on uskomatonta!
Elämäni on mullistunut ja kääntynyt ihmeelliseksi. Toki olen suurten linjojen nainen, mutta on tuntunut, että viimeaikoina on ollut riittävästi muutosta vähäksi aikaa.
Olen luopunut yrittäjyydestä, 12 vuoden rakkaasta työsarasta.
Uudessa ja samalla tavallaan vanhassa työssä olen syttynyt uudelleen. Intohimo ei ollutkaan kuollut stressin alle. Olen myös opiskelut melko intensiivisesti. Ja psyykannut itseäni. Osaan monia asioita ihan helvetin hyvin. Kunhan vain muistaisin sen itse.
Olen oppinut ihan hirveän paljon. Muutos on ikuista ja myös pakollista.
Mikään ei ole niin hieno tunne kuin flow. Sitä on tarjolla monella saralla.
Viikon mottoni:
Do it with passion or don't do it at all!
6 kommenttia:
Omien haaveiden täyttyminen on parasta ikinä! Mene tyttö mukana täysin rinnoin ja nauti! Onnea sinulle!
Hei, olenkin odottanut blogiasi. Lämmin ja iloinen suhteesi elämään piirtyy näissä päivityksiä. Värikästä syksyä 🍁🍁🍁🌼☀
please,jatka tätä kaunista ja kivaa blogia :)
terv.vakkarilukija
Tsemppiä, kaikkeen! Ja blogi on harrastus, älä ota paineita siitä. :) Seuraillaan aina kun olet täällä, muuten odotellaan rauhassa!
Voi teillä on niin kaunis piha/puutarha, että toivottavasti tämä blogi pysyy täällä vaikka et bloggaisikaan.
Myös todella ihana ja tunnelmallinen koti teillä. Jospa laittaisit enemmän kuvia teidän kodista..
Onnea opiskeluihin ja uuteen työhön! -E-
Eih!! Mä olisin halunnut päästä äänestään teiän kotia finaalissa!
Lähetä kommentti