Tulin kovin iloiseksi, kun huomasin Tikkurilan värimallien uudistuneen reiluiksi, yksivärisiksi korteiksi.
Väreillä on ihania nimiä, kuten:
Kuohu
Shaali
Omenankukka
Vaahtokarkki
Pioni
Mustekynä
Mustikkamaito
Kätkö
Ajopuu
En voi olla huokailematta myöskään tätä väriä:
Ihanainen Birger Kaipiaisen Kiurujen yö on menossa alakerran elokuvaolohuoneen seinään. Voisinkohan olla, jos muissakin huoneissa olisi enemmän väriä? Houkuttelee, kyllä!
Haluasin joskus olla niinkuin T-kissa. Ottaa pari päivää rennosti patterin kupeessa. Söisin vain välillä ja taas lepuuttaisin.
En haluaisin stressata mistään. En töistä, en siitä, tarttuuko lapseeni tai muuhun läheiseen kaamea sikainfluenssa. En edes ymmärrä miksi olen sen vuoksi niin hysteerinen. Olen kuin Vilijonkka, joka pelkää suurta tuhotulvaa. Joskus spekulointi ja lietsonta ovat toki mukavia akkain harrasteita, mutta nyt toivoisin pääseväni siitä.
Olen myös vähän kade. Mies sai lapselta isänpäivänä tämän kerhossa tehdyn enkelin, jonka siivet olivat tulleet vahingossa väärälle puolelle. Minusta siivet ovat nyt kuin sydän sylissä. Tukka on ihan kuin itsellä, miten sattuu kiekuralla vaikka suoraa toivottaisiin ja sydän sylissä syrjällään...
Hellyyttävää!
Kaikki on ihan hyvin.
Se on minun viime aikojen mottoni. Kaikki on ihan hyvin. Kaikki on ihan hyvin. Kaikki on ihan hyvin.
Toivottavasti teilläkin. Takkatulen ääressä, kynttilöiden loisteessa, villasukat jalassa, glögimuki kädessä, koirankuonolaisen tuhinassa, kaikki on aivan hyvin!
Huusin Huuto.netistä ihanaisen voikukka-opetustaulun. Olen oikein tyytyväinen.
Meiltä löytyy opetustaulujen teline, muttei yhtään taulua. Toivelistalla seuraavan ovat peruna ja ruis. Monet muutkin ovat tavattoman kauniita.
Wikipedia kertoi Ebba Masalinista tämän verran:
Ebba Masalin (29. elokuuta 1873 Mikkeli – 31. maaliskuuta 1942) oli suomalainen taidemaalari, piirtäjä ja kuvittaja.
Masalinin vanhemmat olivat Oulun läänin kuvernööri Gabriel Johan Masalin ja Emilia Masalin. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1892–1898. Masalin osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosien 1898 ja 1905 välillä. Hän työskenteli kuvittajana ja piirsi kuvatauluja kouluja varten. Näistä Masalinin piirtämistä kuvatauluista tunnetuimmat olivat John Lindénin suunnitteleman ja kustannusosakeyhtiö Otavan julkaiseman kasvitaulusarjan mustapohjaiset kasveja esittävät opetustaulut.
Mukavaa viikonloppua!
Meillä juhlitaan tästä tammikuun ensimmäiseen.
Syntymisiä, ihmisten ja yrityksen,
syksyä, hääpäivää, itsenäisyyspäivää ja nimipäivää,
pikkujouluja, JOULUA ja lopuksi vuoden vaihtumista.
Yhtä juhlaa!
Juhlinnan kunniaksi meillä kuunnellaan valloittavaa musiikkia. Suuri Kiitos Violetille!
Kesästä on jäljellä vain aavistus. Pidän kovasti syksyn valosta. Pidän myös sen pimeydestä, tuoksusta ja kaikesta. Aiemmin sanoin, että syksyllä minulle on tapahtunut hyviä asioita. Unohdin kirjoittaessani, että myös pahat, musertavat, surulliset asiat ovat tapahtuneet minulle juuri syksyisin. Syksyyn liittyy elämässäni voimakas tunnelataus. Vaikka puutarha on minulle kaikki kaikessa, silti syksy jotenkin päihittää kevään ja kesän.
Kesän jäljet tuotiin sisään.
Ulkona on valtavan hienoa ja virkistävää.
Kaunista sunnuntaita kaikille!
Yleensä pidän blogiani valitusvapaana vyöhykkeenä. Ärsytyksen aiheeni hämmensi minut niin, että kerronpa se nyt teillekin.
Soitin vakuutusyhtiöön koiran vakuutuksen päättämisestä, koska koira on niin vanha, ettei vakuutus enää korvaa sairaanhoitokuluja. Puhelimeen vastasi pirteän oloinen naisvirkailija melko korkealla nasaalilla. Esitettyäni asian, hän kysyi: " Niin, millä nimellä se teidän kotari on?" Täh? Asian mentyä eteenpäin hän lupasi, lähettää minulle postissa irkkarin.
Olen kovin hämmentynyt ja tunnen itseni äärimmäisen vanhaksi vaikka täytän vasta 36. Mikseivät vakuutusvirkailijatkaan puhu enää suomea vaan pissistä.
Onkohan kukaan enää blogimaailmassa? Luin jostain, että kaikki ovat menneet facebookiin tai twitteriin. Höh!
Yritin laittaa tähän hienon daalian kuvan, mutta blogger ei halua olla yhteistyössä kanssani.
Pidän syksystä. Syksyllä tunnen itseni voimakkaaksi. Hyvät asiat ovat tapahtuneet minulle syksyisin.
Tämän viikonlopun olen palavasti tehnyt sitä sun tätä. Koko ajan minulla on ollut sellainen tunne, että olen unohtanut jotain. En tiedä mitäs se on. Jokin asia on minulta kateissa eikä löydy.
Järjestelin työpapereita, ei ollut siellä. Järjestelin pihalla, eikä sielläkään.
Pahaenteinen tunteeni on, että piiloileva tekemätön työ on työasia. Se selvinnee minulle lähipäivinä. Tai sitten kuvittelen vain.
Minulla on hieno kasa piilossa keltaisen talvipeittonsa alla. Talouskompostin sisältö koko kesältä, lampaiden alusia ja multaa kerroksittain. Seassa muutamia risuja ja vähän hiekkaa. Kevään voimakasa siis.
Ilma on kirkas ja kukat kukkivat. Kelloköynnös puskee uusia kukkia aavistamatta lainkaan, että ensi viikolla pakkanen saapuu yöllä.
Minusta tuntuu, että oikein väsyneenä maailma on kuin tärähtänyt kuva.
Minun on helppo löytää seesteisyyttä, kauneutta ja rauhaa kotoa ja puutarhasta.
Se on erityisen tärkeää silloin, kun stressimittari vilkuttaa punaista valoa ja työkaaos kaatuu päälle.
Silloinkin taivaalla lipuu vaaleanpunaisia pilviä, sammalessa kasvaa suppilovahveroita, lapsi hymyilee ja koira heiluttaa iloisena häntäänsä. Pyykkien silittäminen ja viikkaaminen viivasuoriksi, värikoordinoiduiksi pinoiksi auttaa hallitsemaan kaaosta sisällä ja ulkona. Ilmassa tuoksuu oikeanlaiselle syksylle ja pienet vauvat syntyvät maailmaan kaaoksesta onnellisen tietämättöminä.
Jos ei olisi kauneutta, en viitsisi alkaa mitään...
Vähemmän stressaavaa viikkoa kaikille muille!
Eikö ole ihmeellisen värinen Kiinanlaikkuköynnös?
..menin aamulla ulos kameran kanssa.
Syysaamujen tunnelmat ovat lumoavia. Kuten myös aurinkoisten syyspäivien ja tähtikirkkaiden iltojen. Huomenna pässit lähtevät. Ne ovat tehneet todella tehokasta jälkeä. Ja olleet muutenkin mukavia otuksia, jollei yhden jatkuvaa karkaamista lasketa.
Uusi reunus muotoutuu.
Olen pikästä aikaa lukenut ja neulonut. Dekkareita ja miehelle sukkaa. Juan Gomes-Juradot on luettu. Pidin enemmän tästä ensimmäisestä. Kerronta on varsin elokuvallista ja luulen, että filmioikeudet on jo myyty. Luin myös Anna Janssonia ensimmäistä kertaa. Pidän Ruotsalais- dekkaristeista ja elokuvan nähtyäni kirjapinossani odottaa myös Stieg Larssonia. Jansson oli viihdyttävä, mutta juoneltaan pinnallinen ja varsin tuttu, kuin modernisoitu Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa. Dekkarit ovat minun hömppökirjallisuuttani, kun en lue romanttista hömppää ollenkaan.
Kulutan pääosin kahdenlaista kulttuurin muotoa. Autossa ja Sängyssä. Musiikkia ja kirjallisuutta. Kuuntelen naisten esittämää musiikkia (ja välillä Apulantaa). Musiikki soi ainoastaan autossa. Kotona en kuuntele musiikkia juuri koskaan?? Levylaatikossani kulkee Katie Melua, Eva Dahlgren, Carla Bruni, Anna Järvinen, Cesaria Evora, Norah Jones, Dolly Parton, Paula Koivuniemi ja Maarit Hurmerinta, kaikki sulassa sovussa. Muitakin toki on... Toni Wirtanen on ainoa miesääni tällä hetkellä ja se soi myös kaikkein kovimmalla.
Luen sängyssä. Kaikki suosikkikirjailijani ovat miehiä. Marquez on suurin rakkauteni. Joukkoon kuuluvat myös Luis Sepulveda, Andrei Makine, Joel Hahtela, Jörn Donner, Alberto Moravia, Peter Höeg ja monia muita. Olen kyllä lukenut Potterit kahdesti, joten naiskirjailijoita on turha dissata kokonaan pois. On niitäkin paljon. Ja Tove Jansson on suomalaisen kirjallisuuden kuningatar! Kirjojen ostelu on heikkouteni.
Dekkareissa pitää ehkä pitää taukoa. Näin unta, että vasen keskisormeni oli irronnut selittämättömästi. Sain sen itse paikalleen matkalla sairaalaan, mutta unen tunnelma oli varsin ahdistava, kiitos mielikuvitukseni ja kirjailija Gomez-Juradon :)
Olin ajatellut, että puutarhani on aivan surkea, valtoimenaan rehottava hirvitys. Kitkemistä ja siistimistä olisi vaikka kuinka. En ole ehtinyt.
Kuitenkin siellä voi ainoastaan ilahtua. Verbena hastata kukkii vaikka on viime kesän lopun siemenkylvöistä. Se on mielestäni ihana! Ja tuo mieleen Westersin puutarhan, koska siellä näin ensimmäisen kerran sinistä monivuotista verbenaa. Sinisiä vain ei näyttäisi omissa taimissa olevan.
Kaunis on myös Tanskasta tilaamani Echinacea purpurea Razzmatazz.
Kerrannaiset kosmoskukat valloittavat tillimäisillä lehdillään sisällä sekä ulkona. Syksyllä maljakkoon kerääminen on kaikkein suruttominta, sillä yksi pakkasyö voi tehdä lopun kaikista ihanuuksista.
Kärhö Södertälje kukkii aivan huimana.
Daalioita on monenlaisia siellä täällä. Tämä kukka on kaikkein suurin.
Työtä kuitenkin olisi:
Tässä pitäsi olla jo se kaarikäytävä. Mutta kaaria ei ole sepän käsistä vielä saapunut.
Aloitin purkamaan kallellaan kenottavia tiilialtaita. (Kuntosali kotipihassa.)
Aikomukseni olisi tehdä pyöreä uusi allas tai siten pyöreästi kaartuva pitkä reunus, joka olisi harmoniassa jo olemassa olevan reunuksen kanssa. Tavoitteenani on kaunis pyöreiden reunusten "johdattelema nurmialuetie".
Alemmassa kuvassa alavasemmalla on jo pyöreä reunus. Oikealle keskivaiheelle, suorakaiteen muotoisen multakökön kohdalle tulisi siis toinen, toiseen suuntaan kaartuva reunus. Näen sen jo ja olen varma, että tulos on vaivan arvoinen.
Menen takaisin ulos, aurinko paistaa!
