Vuonna 2022

 Ajattelin aloittaa tämän vuoden ympäristöideologiani pohtimisella. Olen periaatteessa sitä mieltä, että intohimoinen ideologioihin heittäytyminen ei ole minun juttuni. Fanaattisuus ei ole hyväksi ihmisille eikä maailmalle.

Olen kuitenkin luontoihminen, maaseudun ja maatalouselinkeinojen puolustaja ja varsin valveutunut ympäristöasioissa. En kuitenkaan elä niinkuin ajattelen, ja siihen on varmasti monia syitä. Ystäväni yllyttämänä tutustuin nyt hieman Zero waste- ajatteluun.

Otan siis vuoden pääteemoikseni kolme asiaa, jotka näkyvät jatkossa puutarhassa, kotona ja keittiössä. Kuitenkin ilman ääriajattelua tai muiden käännyttämistä. En kestä sellaista.

1. MIETI, MITÄ OSTAT.

2. MIETI TUOTTAMAASI JÄTETTÄ.

3. TUE BIODIVERSITEETTIÄ.

Nämä kohdat tarkoittavat kohdallani varmasti eri asioita, kuin jollakin muulla, mutta palaan siihen myöhemmin.

Olen katsonut aivan loistavaa, kiihkoilematonta ja hienosti tehtyä sarjaa HBO:lta. 

Zero Waste Chef on suloisen Diego Garcia Vegan luotsaama  ohjelma. TÄSTÄ!

Yksi vaikuttavimmista kirjoista, joita olen vähään aikaan lukenut on Sir David Attenborough`n Yksi elämä, yksi planeetta. Suosittelen sitäkin kaikille fanatismin välttelijöille, jotka kuitenkin ovat kiinnostuneita siitä, mitä luonnossa tapahtuu.

Ajattelin aloittaa jo puutarhakauden suunnittelun, Yksi tilaus Hyötykasviyhdistykselle on jo lähtenyt! Päivä pitenee!

Blogin tulevaisuus?

Nyt näyttää siltä, että uusi somemaailma on ajanut blogini ohi. Tai en ole vain jaksanut päivittää kaikkia kanavia. En missään nimessä hävitä tai unohda alkuperäistä blogiani.

Se saa toimia Villin Pihan historian arkistona ja odottaa, josko päivitysintokin joskus palaa.

VILLI PIHA on aktiivinen Instagramissa

Toivon blogin seuraajien löytävän myös instaan, jossa uusimmat koti- ja puutarhakuulumiset päivittyvät tiuhempaan.

 

VAIN MUUTAMA PÄIVÄ AVOIMIIN OVIIN

Ajattelin kuvata hirveän määrän pioneita, mutta suuri sade ehti ensin ja kukat menivät hieman huonoiksi. Olen puuhastellut  sunnuntaihin tähdäten, jolloin puutarha on avoinna Avoimet puutarhat- tapahtumassa.

Tervetuloa siis 5.7. 2020 klo 12-17

Kuvissa ihastuttava Coral Charm, jonka kaikki kukat sade ja tuuli  vei mennessään.

Muita pioneita toki on vielä kukassa sunnuntainakin.

Olen vihdoin saanut ruukutetuksi siemen- ja jakotaimia. Joka kerta se on ollut ajatuksissa avoimen puutarhan ajankohdaksi ja jäänyt haaveeksi. Olen yllättynyt kuinka paljon taimia puutarhasta saa pelastettua muidenkin iloksi ilman, että perennojen nostosta jää jälkeäkään. Vanhan ja villin puutarhan etuja.

HYVÄT NÄKYMÄT

Viimeksi mainitsin puutarhan näkymistä. Villissä pihassa niitä alkaa olla. Pidän siitä, että puutarha ikäänkuin jatkuu .... ja jatkuu, eikä ole kerralla katsottavissa.

Suuret istutusalueet antavat syvyyttä. Kukkien takana on kukkia ja taas uusia kukkia.

Pionit ovat parhaimmillaan. Kuin joku olisi heittänyt puutarhan täyteen pastellinvärisiä pallukoita

Helteessä ilo on toki ohi nopeasti. Mutta kesät ovat sellaisia, erilaisia.

SYREENIN TUOKSU HUUMAA MUN PÄÄN...

...ja vuohenputkikasvustot lamauttavat puutarhurin toimintakyvyn. Puutarha on parhaimmillaan, mutta myös työllistyttävimmillään.

Kaikki ympärillä hehkuu alkukesän valoa ja vihreyttä.

Erityisen ilahduttava on tämä valtaisan kivipengerryksen seutu.

Täti-Vihreä teki pajusta kivan pionituen. Pionit ovat jo korkeita ja niiden tukeminen on tehtävä äkkiä, ennen kuin nuput pullistuvat ja kukat aukeavat. Yksi kunnon kesäsade voi kaataa nuppullaankin olevat kaunottaret.

Pidän kovasti siitä että puutarha tarjoilisi erilaisia vaihtuvia näkymiä. Cottage garden- henkisesti olisi ihanaa, jos talo olisi puutarhassa, eikä puutarha ikäänkuin taloa varten tehty ympärille. Näin suuren koulutalon piilottaminen puutarhaan ei vain oikein tahdo onnistua. Näkymiä voi silti luoda.

Palataan niihin näkymiin!

KEVÄT ON VAIHTUMASSA KESÄKSI

Puutarhassa on tapahtunut, vaikka blogi on ollut hiljainen. 

Kevät on tuntunut jatkuvan ikuisuuksia, kun talvea ei oikein ollutkaan.

Pihassa on viime kesästä asti tapahtunut kivoja asioita. Puutarhainnoissani tapaan vain olla poukkoileva. Tiedän, että minun pitäisi viimeistellä pihabaaria ja kitkeä vuohenputkea, mutta inspiraation vaihtelee kallion pesusta ties mihin uusiin projekteihin, joihin ei malta olla tarttumatta. Tuttua?

VIIME KESÄNÄ RAKENNETTU KESÄKEITTIÖ

KASVIHUONE PULLISTELEE TÄTI-VIHREÄN TAIMIA

VUOHENPUTKITAISTELU

 Tästä intoilen juuri nyt eniten. Trädgårdstider-ohjelmaa katsoessani tajusin, että tarvitsen itämaisen puutarhan, aasialaisen alueen. Vanha varjopuutarhani on kasvistoltaan jo hyvin itämainen ja mies auttoi minua kaivamaan esiin kallion puutarhan ja metsän rajasta.

Projekti on kesken, mutta pidän jo nyt Pikku- Aasiastamme kovasti. Tosin en kykene japanilaiseen minimalistiikkaan. Niinpa tulossa on enemmänkin Asia goes cottage. Kunhan visioni muuttuu todeksi, laitan lisää kuvia.  Tarvitaan vielä hiekkaa, kiviä, ehkä betoniallas ja mustat pergolaportit.

Muutoin puutarha on puhkeamassa täyteen vihreyteensä.

Rakastan kaareutuvia linjoja, jotka toistuvat monessa paikkaa.

Pysykää terveinä!

Villi piha on mukana Avoimissa puutarhoissa 5.7.

LOPAPEYSA

Islantilaisesta villasta tehtyä kaarrokevillapaitaa kutsutaan Islannissa nimellä lopapeysa.

Lopi = Islanninlampaan villalanka

Peysa = Villapaita

Kaarrokkeessa on tyypillisesti vähintään kaksivärinen kuviointi.

Istexin Lettlopi- lanka on kivaa neuloa. Täysvillalanka kutittaa hieman, mutta olen silti tehnyt jo kaksi  islantilaisneuletta  ja kaksi kaarrokeneuletta muusta langasta.

Islantilaisneuleissa on jonkinlaista vanhanajan tuntua. Saatan tehdä vielä monta! 

Nyt vain kävi niin, että talouden mieshenkilöt huomasivat, että osaan tehdä villapaitoja. Molemmat ovat tilanneet omansa. 

Haasteena tulee olemaan se, että tilaustyöt eivät ole minun heiniäni. Ne alkavat nopeasti kyllästyttää.

Taktiikkani on tehdä välissä aina jotain kivoja omia juttuja. Pitäähän miehille nyt villapaidat saada. Viimeistään juhannukseksi!

OLOHUONEESSA

Pidän kodistani. 

Keittiö on suosikkini, mutta tänään katsoin olohuonetta  kameran linssin läpi ja totesin, 

ettei sekään ole hullumpi.

Sisustus on muuttunut hieman boheemimpaan suuntaan.

Toisella sohvalla on neulomispisteeni ja aina joku lankapussi. 

Tyynyt odottavat nurkassa. 

Muutan sisustustyynyillä värimaailmaa ja nyt se on pohdinnassa. Lisäksi kanssa-asujat valittavat tyynyjen olevan aina tiellä.

Mies teki minulle ikkunalaudat.

Mietin olenko muuttumassa Saintpaulia-mummoksi? Tiedättekö mitä tarkoitan?

Vielä viisi vuotta sitten minulle ei olisi tullut mieleenikään laittaa ikkunalautoja.

Toistaiseksi ikkunalaudoilla on 4 kasvia ja harkittuja esineitä.

Viherkasvien kanssa meinaa lähteä aivan mopo keulimaan,

Tänään tuijottelin kaupassa pieniä kaktuksia himoiten.

Onke teillä viherkasveja?

Entä suosikkihuonetta?

NEULOOSI

Olen neulonut aina. Tai siis ihan pikkutytöstä lähtien. 

 Olen aina tehnyt sukkia. Joskus lapasia ja pipoja. Olen ajatellut pienten töitten olevan minun juttuni, vaikka olen joskus toki tehnyt pari villapaitaa.

Joulun aikaan törmäsin netissä islantilaistyyppisiin neuleisiin ja päätin kokeilla. Ajattelin, ettei kärsivällisyyteni riitä suuriin töihin.

Jennifer Steingassin mallit lumosivat ja tein ensimmäiseksi Dreyman.

Lanka on ihan ruokakaupasta löytyvää Novitan Naturaa

Paidasta tuli ihana ja sen tekeminen sujui nopeasti. Villa tietysti kutittaa jonkin verran, mutta pesu villanpesuaineella ja pyykkietikalla selkeästi pehmensi tuntumaa.

Seuraavaksi tein Aratan, joka valmistui juuri ja on vielä kuivumassa pesun jälkeen. Ohjeen lukuvirheen vuoksi ostin liian ohutta lankaa. Paita on siis tehty kaksinkertaisella Novitan Baby Merinolla. 

Kaikkein eniten minua kuitenkin on houkutellut tämä kirja.

Haluan tehdä "Riddare"- mallin kuvan väreillä.

Pääsin jo aloittamaan hihasta. Karhean, puhtaan villan neulominen on jotenkin todella koukuttavaa puuhaa. Sinisten lankojen värien nimetkin ovat ihanat: Vuononsininen ja Linnunrata.

KUINKA MONTA VILLAPAITAA IHMINEN TARVITSEE?